Unohtumaton matka Galapagossaarilla

Galapagos saaret

 

Nyt on taas vuorossa yksi niistä ”Kerran elämässä” kokemuksista, joita jään kyllä muistelemaan hyvin lämpimin ajatuksin. Kesken kolme kuukautta kestävän maailmanympärys matkan päätettiin ottaa rentouttava risteily Galapagos saarien ympärillä. Takana oli vuodenvaihde Japanissa, maanjäristyksen kera tietenkin, Amazoniin ja karnevaaliin tutustuminen, sanoisin että enemmänkin kidutusvaali, sillä ihmiset vetivät kärryjä selkään iskettyjen koukkujen avulla, sekä marsujen ja laamojen ihailua Ecuadorissa, tietenkin kera purkaantuvan tulivuoren.

Risteily oli siis juuri sitä, mitä kaivattiin rennon tunnelman saamiseksi. Varattiin paikat uskomattomalle risteilyalukselle, jossa oli kaikki pelit ja härvelit mitä kuvitella saattaa. Edellisenä iltana yövyttiin pienessä hostellissa, jossa oltiin ainoat asiakkaat. Pyörittäjinä toimi hurmaava yhden lapsen perhe jotka yrittivät tulla toimeen sillä mitä oli. Uskomatonta porukkaa ovat muuten nuo Etelä-Amerikkalaiset. Mahtavat ja värikkäät kulttuurit, missä on ystävällisyys korkeassa arvossa!

Siirrytäänpäs itse risteilyn seuraan taas, tuntuu menevän aina sivuraiteille. Upea paatti oli siis kyseessä, eikä kyllä ole toiste varaa samanlaiseen! Halko merta niin tasaisesti, että olisi voinut pitää viini lasia pään päällä. Huoneet oli varustettu omalla kylpyhuoneella ja sänkyihin olisi voinut jäädä melkein koko reissuksi, sen verran makoisaa oli makoilla. Mutta siinä olisi jäänyt paras näkemättä, eli Galapagossaarien luonto. Saarethan on syntynyt tulivuoren laavasta ja meren alla on jatkuvaa vulkaanista toimintaa, eli saaret elävät koko ajan, kasvaen ja murentuen. Suurimpaan osaan paikoista ei saa mennä kuin oppaan seurassa, sillä luonto on niin omalaatuista, ettei näitä lajeja löydy mistään muualta maailmasta!

 

Galapagos risteily

 

Galapagos saaret ovat täynnä elämyksiä!

 

Laivan vieraat jaettiin kahteen suureen ryhmään ja mielestämme pääsimme parempaan näistä kahdesta, koska meidät nimettiin sinijalka uupiduupeiksi, oikea nimi linnulle on sinijalkasuula. Toinen ryhmä sai nimensä punajalkasuulan mukaan ja meille sininen sopi mainiosti, oli sen verran omituisen näköiset räpylät tällä otuksella, tuli ihan omat koivet mieleen suomen pakkasissa! Saarilla patikoitiin päivä toisensa jälkeen ja laivalle palattiin syömään, viettämään iltaa ja nukkumaan.

Mustan laavakiven peittämät ja toisilla paikoilla viidakon kattamat maisemat täyttivät päivät ja luonto oli kyllä uskomatonta. Vastaan tuli ääntä matkivia lintuja, jotka eivät millään suostuneet yhteistyöhön tiettyjen ihmisten kanssa, edelleen sanoisin että kaikki elävä kaikkoaa jos lähden rallattelemaan, ja nyt saatiin todistus! Matkija linnutkin kaikkoavat… Merileguaaneja oli kaikkialla, niillä tuntui olevan elämän tarkoitus keksitty, loikoile auringossa kunnes tulee kuuma, käy vilvoittelemassa ja haukkaamassa sapuskaa meressä ja jatka taas loikoilua. Ihan mahtavia otuksia!

Päästiin myös tervehtimään sukupuuttoon kuolleen lajin viimeistä edustajaa, Yksinäistä Geogea. Nykyään jo edesmennyt kilpikonna oli viimeinen Pinta Island lajiin kuuluva konna ja kyllä oli sympaattinen eläin. Siinä oli jotain sielua ravistavaa, katsoa lajin viimeistä edustajaa, johon koko suku tulee päättymään. Sitä en tiedä tiesikö ja tunsiko herra yksinäisyytensä, mutta oli kyllä ylvään näköinen ja luulen että kosketti jokaista matkaajaa.

 

Galapagos merileijonat

 

Kyllä me hauskaakin pidettiin, pulikointi oli paras tapa kuluttaa aikaa. Merileijonat lähti leikkiin mukaan aika usein, matkien kuperkeikkoja ja uiden kilpaa, erittäin hauskoja tyyppejä jotka ei vierastaneet ihmistä yhtään. Merikilpikonnista en vieläkään pidä, oli jo toinen kerta kun sain kunnon potkun suoraan vatsaan, kiitos yhden töykeän yksilön. Ainoastaan rannalle munimaan nousseet jättiläiset, olivat näkemisen arvoinen juttu, eikä niiden metri tunnissa vauhti aiheuttanut vaaraa sisuskaluilleni.

Illat istuttiin laivassa ja jokaiselle päivälle oli varattu kunnon juhla ateria, jossa riitti menoa, meininkiä, naurua ja hyvää mieltä. Kerran saatiin kyytiin jopa liftari, sillä merileijona päätti pitää tauon uimisesta, hyppäsi laivan tasanteelle, sille johon laskeuduttiin kun piti päästä rantaan pienemmillä veneillä, ja istui kyydissä muutaman saaren poikki.

Tästä reissusta jäi haikea mieli, oli niin erilaisia tunteita aina ihmetyksestä, ilosta ja riemusta täyteen väsymykseen ja filosofisiin mietintöihin elämän, tai jopa eläin lajien olemassaolon pituudesta ja mitättömyydestä maailmankaikkeuden kankaalla. Eipä sillä, lähtisin uudestaan vaikka heti!

 

Galapagos lisko

Kommentoi

Jatkamalla vierailuasi verkkosivustolla, annat suostumuksesi evästeiden käyttöön. Lisätietoja

Verkkosivustomme käyttää sinua kiinnostavan mainonnan tarjoamiseksi evästeitä, jotka voivat sisältää myös kolmansien osapuolien evästeitä. Evästeet ovat pieniä tekstitiedostoja tai tiedonpalasia, jotka tallentuvat tietokoneellesi tai mobiililaitteellesi vieraillessasi Sivustollamme. Eväste sisältää tyypillisesti sen verkkosivun nimen, josta eväste on peräisin, evästeen ”eliniän” (eli kuinka pitkään eväste pysyy laitteellasi) ja arvon, joka on tyypillisesti sattumanvaraisesti luotu ainutlaatuinen numero.

Sulje